Suomi harrastaa blogaaja Jaakko Määttä kävi ViUn vieraana eräänä kesäisenä päivänä. Siitä syntyi laaja blogikirjoitus, joka upeasti summaa Viinijärven Urheilijoiden lähihistoriaa. Saimme luvan jakaa koko tekstin editoimattomana. Muita kiinnostavia kunta- ja seurajuttuja voit käydä lukemassa alkuperäisen kirjoittajan sometililtä ja blogista. Kirjoittajan somesta löytyvät myös kaikki jutun yhteyteen otetut kuvat. Kiitos, kun kävit ja tervetuloa uudestaan!
Kirjoittanut Jaakko Määttä ja Suomi harrastaa
Kukko kiekuu aamuherätyksen, lehmät ammuvat laitumella ja talon koira päästää vienon haukahduksen, kun kissanpoikanen juoksee pellon poikki kohti aittoja. Eletään kesää 2009, ja katson yhden aitan ikkunasta ulos. On lämmin kesäpäivä, ja on aika jatkaa taas yhtä retkeäni.
Tuosta retkestä on aikaa jo lähes 17 vuotta. Onneksi ihminen ei näe tulevaa, vaikka jotain siitä haaveileekin. En olisi silloin osannut nähdä, että seuraavan kerran olen samassa kunnassa käymässä vuonna 2026 ja vieläpä rakastamani lajin ottelussa kunniavieraana.
Kylänraitilla minulle sanotaan, että on vaan kova ukko se Palanderin Timo. Pyyteettömästi painaa hommia Viinijärven Urheilijoiden eteen eikä laske tunteja. Yksi mies tietää kertoa, että Timo on yksi pitkäaikaisimmista toimijoista Viinijärven Urheilijoissa, eikä tällä kylällä taida olla ihmisiä, jotka eivät Timoa tietäisi.
Kaukaa kuuluu jo ämyreistä Bon Jovin megahitti Livin' on a Prayer, kun kävelen kohti Viinijärven pesäpallopyhättöä. Lippuluukulla on mies, joka toimii tällä hetkellä seuran rahastonhoitajana, mutta on ehtinyt vuosien varrella hoitaa kaikki muut roolit paitsi pelaamisen. Timo Palander sanoo, että mene jo katsomoon valmiiksi, minä hoidan sillä välin lipunmyynnin loppuun.
– Se on perisuomalainen juttu, että vartin yli tulee viimeiset ostamaan lipun.
Timo tuli mukaan seuran toimintaan 1980-luvun lopulla, ja heti syksyllä 1990 tuli mestaruus. Seuran ainoa tähän mennessä. Timo ei kuitenkaan ollut vielä silloin edustusjoukkueen toiminnassa mukana.
– Silloin peliin piti tulla puolitoista tuntia aiemmin, jotta pääsi katsomoon. Alkoi olla 2 500 katsojaa finaalipeleissä.
Tämänkertaiseen naisten Ykköspesiksen peliin saapui mukavassa kesäsäässä 198 katsojaa. Hyvä määrä sekin, ja jokainen euro on tärkeä, kun seuratoimintaa pyöritetään.
Vattumetsästä Viinijärvelle
Timo tuli Viinijärven Urheilijoiden toimintaan mukaan sitä perinteistä reittiä. Eli oma lapsi pelasi, ja tässä tapauksessa Timon tytär pelasi C-junioreihin asti ja vielä muutaman kauden sen jälkeen valmensi junioreita.
Sitä ennenkin Timo oli tuttu näky Viinijärven kentällä, sillä hän kannusti uskollisesti oman kylän joukkuetta.
– 90-luvun alussa silloinen puheenjohtaja soitti minulle vattumetsään ja kysyi, lähtisinkö joukkueenjohtajaksi. Olin pitänyt juniorijoukkueille ensiapukursseja, joten sitä kautta minut jo tiedettiin.
Sieltä marjojen keskeltä lähti käyntiin matka, joka on tarjonnut paljon elämyksiä. Palkintojakin on tullut. Niistä ehkä merkittävin on vuonna 2008 saatu Pesäpalloliiton Itä-Suomen alueen vuoden seurajohtajan palkinto.
Kaksi ensimmäistä vuoroparia ovat tunnustelua, eikä kumpikaan joukkue saa vielä juoksutiliään auki. Timo saa kuitenkin supliikkimiehenä suunsa auki, ja juttua tulee taukoamatta.
Seuran kovimmat mitalivuodet, joista kertyi seitsemän SM-mitalia, jäivät Timolta kokematta.
– Kyllä minä olen nauranutkin, että heti kun tulin mukaan, niin tiputtiin Ykköspesikseen.
Samassa Elsa Pippola lyö kotijoukkueelle juoksun. Timo taputtaa innokkaasti ja on mielissään, että samalla tulee myös takavaihto. Kansa taputtaa Queenin legendaarisen We Will Rock You -kappaleen tahtiin. Musiikit taitavat olla enteellisesti samat kuin silloin menestysaikana. Miksi hyvää vaihtamaan?
Mira toi ryhtiä toimintaan
Viinijärven Urheilijat pelasivat välillä Suomensarjaa nuorilla tytöillä, ja junioritoiminta on aina pyörinyt hyvin. Se, pelaako ViU vielä joskus Superpesiksessä, onkin monimutkaisempi juttu.
– Joensuussa tuossa vieressä on Superpesiksen joukkue, ja jos mekin siellä pelaisimme, niin pelaajat eivät yksinkertaisesti riittäisi. Kesällä 2016 kävi juuri niin, että pelaajat loppuivat.
Timo kehuu, että yksi eniten ryhtiä seuran toimintaan viime vuosina tuoneista henkilöistä on ollut Mira Loponen.
– Hän on sellainen ideanikkari. Silloin päätettiin strategiassa, että olemme vuonna 2025 Ykköspesiksessä, ja täällä ollaan. Se alkoi toteuttaa itse itseään, kun asioita tehtiin sen mukaan, mitä oli sovittu. Hommasta tehtiin hieman ammattimaisempaa. Tuli eri vastuualueita, alettiin pelata pitkälti omilla kasvateilla ja tehtiin maakunnallista yhteistyötä.
– Tällä hetkellä meillä on Joensuun Mailan kanssa farmisopimus. Meillä on seurassa tällä hetkellä noin 90 lisenssipelaajaa, ja kyllä tämä seura on merkittävä koko kunnalle siinä missä Ylämyllyn Yllätys ja Liperin Taimikin ovat. Jäsenmaksun maksaneita meillä on hieman alle 300, ja määrä vaihtelee vähän vuosittain.
Aikaa riittää tehdä hyvää
Timo on ollut katkeamattomasti mukana siitä asti, kun hän tuli toimintaan mukaan. Virtaa riittää edelleen, vaikka ikää on mittarissa jo 75 vuotta. Itse asiassa tällä hetkellä jopa enemmän kuin ennen, kun ei ole enää työrasitteita.
– Itse en ole pelannut kuin koulupesistä, ja silloin jopa inhosin sitä. Toiminnan mukana olen kuitenkin oppinut tykkäämään lajista.
Pitkään johtokuntatyössäkin ollut mies sanoo, että eläkeläisenä aikaa on enemmän.
– Rahastonhoitajana voin käyttää päätäni. Sähköiset järjestelmät helpottavat hommaa. Tämä on myös sosiaalinen juttu. Täällä on aina eri ihmisiä, joiden kanssa jutella.
Timo harrastaa myös järjestötoimintaa, ja sekin pitää mielen vireänä.
Mynämäki vie lopulta ensimmäisen jakson 3–1-lukemin. Kolmospuolelta kuuluu hyviä huutoja ja aktiivista kannustamista. Siellä istuu kannattajia, jotka ovat nähneet niin 1990-luvun huippuvuodet kuin kaikki laihemmatkin ajat.
– Kolmospuolen katsomo on sellaista porukkaa, joka on ollut tiukasti seuran takana. Sieltä porukka vain valitettavasti iän myötä harvenee. Siellä on ihmisiä, jotka ovat käyneet peleissä jo paljon ennen minun aikaani, 1970- ja 1980-luvuilla, jo vanhan kentän aikaan.
VIPissä
Tauolla käymme VIP-tiloissa nauttimassa talon antimista ja seurustelemassa monien seuralle tärkeiden ihmisten kanssa, kuten otteluisäntänä toimivan Pekka Lehtolan, joka on palkittu myös Vuoden talkoolaisena. Samaan pöytään istahtaa järjestyksenvalvojan liivit päällään Juha Varis, mies, joka on ollut seurassa mukana vielä Timoakin pidempään.
Molemmat herrasmiehet on palkittu myös seuran hopeisella ansiomerkillä.
Siellä kuulen myös, että tuleva reissu polttelee jo mielessä. Timo on lähdössä yksin vaeltamaan Sveitsin Alpeille. Reissu pitäisi olla kahdessa viikossa suoritettu, mutta aika näyttää, miten miehen käy.
Timo kannustaa kaikkia lähtemään vaeltamaan matalalla kynnyksellä. Aloittaa voi vaikka omista kotimaisemista. Samaa ajatusta Timo on pohtinut myös seuran pesäpallotoiminnan kohdalla.
– Olemme miettineet, miten pesäpallosta saataisiin matalan kynnyksen harrastus ja mitä sen eteen voidaan tehdä. Saimme opetus- ja kulttuuriministeriöltä hanketukea, ja meillä on kaksi nuorta töissä vetämässä perhepesiksiä Jyrissä ja kirkonkylällä.
– Toiminta on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tulla höntsäämään. Sinne ovat tervetulleita niin lapset kuin aikuisetkin. Aikuiset voivat samalla toimia ohjaajien apuna harjoitteita tehtäessä. Annamme myöhemmin OKM:lle raportin siitä, miten toiminta on sujunut.
Minä tunnen, kuinka vauhti kiihtyy. Isolla äänellä raikuu turkulaisveljesten Matin ja Tepon musiikki, kun pelaajia alkaa vähitellen tulla kentälle.
Istahdamme toiselle jaksolle katsomoon Timon lempipaikalle kakkospesän taakse. Katsomot ovat nähneet paljon ja kaipaisivat osittain jo uudistamistakin. Perinteitä pitäisi kuitenkin samalla kunnioittaa.
– Vuosi sitten talvella kaksi ammattikorkeakoulun insinööriopiskelijaa teki meille havainnekuvat uudesta stadionista. Samalla syntyivät rakennuslupatasoiset piirustukset katetusta katsomosta.
– Siitä tulisi noin 350 katsojan katettu katsomo ja uudet pukukopit. Enää puuttuu vain 300 000 euroa rahaa. Eli nyt Liperin rahamiehet taskut auki, niin saadaan olosuhteita paremmiksi.
– Haluaisin kuitenkin, että historiaa ja perinteitä kunnioitetaan myös uutta rakennettaessa. Virheitä on tehty, ja niistä pitää oppia. Tämä on maaseutupitäjä. En haluaisi mitään hirveän prameaa katsomoa, vaan punamultamaalia pintaan ja maaseutumaista kokonaisuutta. Pieniä ikkunoita ja seuran historiaa esille.
Miehet pinkeissä
Naisten ja tyttöjen seurana vahvasti profiloitunut ViU on myös yrittänyt tarjota pelimahdollisuuksia pojille.
– Yritettiin, mutta poikamäärät olivat sen verran pieniä. Pojat menevät täällä jalkapalloon, ja osa lähtee Joensuuhun pelaamaan pesäpalloa.
– Oli meillä joitakin vuosia sitten myös Suomensarjajoukkue miehissä, kun jäähdyttelemään ruvenneet miehet pistivät porukan pystyyn. He kysyivät, saavatko tulla tänne pelaamaan Miesten Suomensarjaa Viinijärven väreissä.
– Siitä tulikin meidän somevitsimme, että voiko mies pukeutua pinkkiin. Kaksi kautta he pelasivat, kunnes homma kuihtui. Nykyään osa siitä porukasta pelaa naisilla vahvistettuna harrastepesiksen SM-sarjaa ja pinkeissä asusteissa tietenkin.
– Nehän oppivat lyömään tauon aikana, toteaa Timo kotijoukkueen otteista toisella jaksolla. Se ei kuitenkaan aivan riitä, vaan Mynämäki vie toisenkin jakson niukasti 3–2-lukemin.
Ysärihitit vain jatkuvat, kun kaiuttimista kuuluu Alice Cooperin vuonna 1989 levyttämä jättihitti Poison. Lyöntikelistä huolimatta juoksut jäävät tällä kertaa vähiin. Molempien joukkueiden ulkopeli onnistuu myrkyttämään sisäpeliä sopivasti.
– Ei tällä kertaa juoksuilla juhlittu, joten pitää ottaa joku muu lähestymiskulma lehdistötilaisuuteen.
Sinne lähtee Timo kohti toimitsija-aitiota, ja hittiä hitin perään soittava DJ laittaa sopivasti soimaan Leevi and the Leavingsin Minä lähden Pohjois-Karjalaan. Minä puolestani haluan mennä into pinkeänä elämäni ensimmäiseen lehdistötilaisuuteen.
Ei ollut pokkaa kysyä
Ottelun jälkeen on vuorossa lehdistötilaisuus, jollaisessa pääsen ensimmäistä kertaa olemaan mukana. Tilaisuuden juontaa kukas muukaan kuin Timo Palander.
Kuuluttamossa on kuituverkko, joka mahdollistaa sen, että katsojat voivat pelin aikana käyttää kentän Wi-Fiä ja lähettää sitä kautta esimerkiksi striimiä Australian sukulaisille.
– Enemmän se tietysti hyödyttää meitä ja Ruutu-palvelua, mutta pidemmässä juoksussa se on kaikkien etu, kun asioita kehitetään.
Timo vetää tilaisuuden ammattimaisesti. Kotijoukkueen pelinjohtaja Marko Huhtasella on hieman närää tuomaroinnista, mutta nekin asiat saadaan selvitettyä. Minullekin tarjoutuu mahdollisuus esittää kysymys, mutta en kehtaa pitkittää tilaisuutta. Toisaalta Timo ja Viinijärven porukka ovat tämän tarinan varsinaisia sankareita.
”Niin kauan mukana ollaan kuin virtaa ja terveyttä riittää.”
– Timo Palander, Viinijärven Urheilijat
Isot kiitokset Timolle sekä kaikille ottelussa, kylällä ja Ylämyllyn futiskentällä tapaamilleni ihmisille. Teitte päivästä sellaisen, jota kelpaa muistella vielä pitkään. Ja vielä kiikkustuolissakin voi liikuttua muistella niitä hienoja hetkiä ja ihmisiä, joita sain Liperissä kohdata.
Timo Palanderin esiin nostamat ViU-legendat
Ulla Räsänen
– Tärkeä tekijä aikoinaan ja myöhemmin myös silloin, kun seuraa lähdettiin rakentamaan uudelleen. Hän tuli näyttämään junioreille esimerkkiä.
– Ullalla oli aikoinaan hieno lyönti, jonka hän löi ykkösrajaan pyörimään omiin jalkoihinsa. Sitä ei voinut tulla ottamaan takaa eikä edestä, koska silloin tilanne olisi tuomittu estämiseksi. Sen turvin Ulla melkein käveli ykköselle.
Eeva Karttunen
– On edelleen kunnan edustajana mukana leiritoiminnassa. Hieno ura ViU:ssa.
Anu Turpeinen
– Arvostan häntä erittäin korkealle. Tärkeä henkilö seuran historiassa.
Eeva Parviainen
– Pelasi ViU:n vaikeina aikoina Superissa ja sen jälkeenkin ykkösessä ja suomarissa. Eeva on Kosti Parviaisen tytär. Kosti taas puolestaan aloitti naisten pesäpallotoiminnan Viinijärvellä ja oli pelinjohtajana sekä vaikutti menestysvuosien talouteen voimakkaasti.
Erna Kentala
– Kun vietimme seuran 90-vuotisjuhlia, pyysin nykyään Helsingissä asuvaa Ernaa juhlapuhujaksi, ja hän tuli.
– Hän piti valtavan hyvän puheen, jossa kertoi muun muassa siitä, mitä joukkueessa ja seurassa toimiminen antaa ihmiselle. Hän kertoi myös, kuinka aina täällä päin liikkuessaan pysähtyy fiilistelemään sitä aikaa, jota sai Viinijärvellä elää.
– Olen siitä puheesta edelleen todella vaikuttunut.
Riikka Punnonen
– Pyörittää edelleen pesäpallotoimintaa pikkujunioreille Ilomantsissa.
– Hän olisi nopeutensa ansiosta ollut myös yleisurheilun 100 metrillä kovatasoinen juoksija. Se oli pirun nopea.
TOP 3 -kohteet ja tapahtumat Liperissä
Timo Palanderin lista
1. Viinijärven Urheilijoiden pesäpallo-ottelu
- Tunnelma, peli, ihmiset ja tarjoilu ovat huippuluokkaa. Oikeaa vanhan ajan maalaismeininkiä parhaimmillaan.
2. Liperin Leipäpäivä
- Sadonkorjuun ja leivän teemaviikonloppua vietetään vuosittain syksyllä. Perinteikäs tapahtuma kokoaa yhteen niin paikalliset kuin vierailijatkin.
3. Ylämyllyn Yllätyksen jalkapallo-ottelut
- Hyvää alasarjaviihdettä. Ylämyllyn Yllätys pelaa Kolmosessa.
TOP 3 -erikoisuudet Liperissä
1. Sirpalepatsas Ylämyllyllä
- Erikoinen muistomerkki, joka kätkee sisäänsä mystisiä ja paikallisesti värikkäitä tarinoita.
2. Automuseo Myllyn Wanhat Autot
- Ylämyllyllä toimiva erikoinen yksityinen automuseo, joka keskittyy vanhoihin kulkuneuvoihin.
3. Liperin tarinareitti
- Paikallishistoriaa, tarinoita ja maisemia yhdistävä mielenkiintoinen kokonaisuus.
Liperi liikkuu
Viinijärven Urheilijat
- Naisten Ykköspesis joukkue ja joukkueet kaikissa ikäluokissa F-junioreista C-junioreihin.
Muita liperiläisiä urheiluseuroja ovat muun muassa Ylämyllyn Yllätys (jalkapallo ja futsal), Liperin Taimi (yleisurheilu, lentopallo, suunnistus, paini ja jousiammunta), Liperin Hiihtoseura (LipHS), Honkalammen–Ylämyllyn Kuntokerho, Jyrin Kamppailukerho, Liperin Kennelkerho, Liperin Kiekko, Liperin Moottorikerho, Liperin Pulikoijat, Liperin Pursiseura, Liperin Ratsastajat, Liperin Urheilukalastajat, Liperin Voimistelu ja Liikunta, Liperi Volley, Pohjois-Karjalan Tunturikerho, Roukalahden Kivekkäät, SBS Jekku, Sulkaman Kipinä, Vaivion Tarmo, Viinijärven Naisvoimistelijat ja Ylämyllyn Tennis.
Knoppitietoa:
1980- ja 1990-lukujen menestysvuosia kutsuttiin Viinijärvi-ilmiöksi. Tuolloin pienen kylän joukkue veti ennätysyleisöjä, ja koko seutukunta eli vahvasti mukana menestyksessä.
Liperin pesäpalloilijoiden ominaispiirteistä tärkeimpiä ovat taitavat lyönnit, nopeus ja pelinlukutaito. Heitä on usein kuvailtu oveliksi ja erittäin taitaviksi pesäpalloilijoiksi.
Tunnettuja urheilijoita Liperistä ovat mm. hiihtäjäveljekset Martti ja Tauno Lappalainen (heidän muistomerkkinsä sijaitsee kirkonkylässä), lentopalloilija Kari Lehtola, maratonin moninkertainen Suomen mestari Yrjö Pesonen, jääkiekkoilija Seppo Repo, maratoonari Jukka Toivola ja kestävyysjuoksija Pirjo Vihonen (nyk. Ståhlberg)
Tunnettuja pesäpalloilijoita Liperistä ovat mm. Riika Räsänen, Anu Turpeinen, Eeva Parviainen, Eeva Karttunen, Niina Härkönen ja Riikka Karppinen.
Liperissä vaikuttaneita tunnettuja kulttuurihenkilöitä ovat mm.
taidemaalari Aino von Boehm, kirjailija Lauri Holopainen, kuvanveistäjä Albin Kaasinen, teatteriohjaaja Satu Niiranen ja kirjailija Marja-Leena Tiainen.
Yhteenveto:
Jos Viinijärven Urheilijoiden toiminnasta pitäisi löytää yksi salaisuus, se olisi yksinkertainen: joku tekee aina vähän enemmän kuin olisi pakko. Ja kun sellaisia ihmisiä löytyy tarpeeksi monta, voi pieni kylä rakentaa pesäpalloihmeen vielä toistamiseenkin.
Toisin sanoen: Viinijärvellä eletään edelleen enemmän Livin' on a Prayer kuin Game Over.