Eeva ja Jose. Edustusta, elämää ja ajatuksia.

Viikon päästä Raumalle lopputurnaukseen. Mitä Jose ja Eeva miettivät.

Joensuun Areenassa pelattiin miesten halli SM turnauksen finaalit sunnuntaina 9.3.2014. Joman pelaajat pokkasivat sieltä kaulaansa kultaiset lätkät. Mitalit jakoivat Joensuun kaupungin ja Superpesis Oy:n edustajat. Tätä arvovaltaista raatia avustivat hienosti Viinijärven naisten Superpesispelaajat Eeva Mäki-Maukola ja Johanna Myyryläinen.

Tilaisuuden jälkeen kyseltiin Joselta ja Mäkkäriltä, mitä mietteitä päässä liikkuu viikkoa ennen omia lopputurnauspelejä.

Olitte mukana jakamassa mitaleja yli tuhannen viidensadan katsojan edessä, kamerat surrasivat ja salamavalot räpsyivät. Oliko vaikea homma, jännittikö:

Jose: Ei jännittänyt. Helposti sujui. Oli hienoa.

Eeva: Tämä hopea/kultajako meni helposti. Pronssien jakaminen hieman jännitti, kun olin siinä yksin kantamassa mitalilautasta.

Hienosti hoiditte molemmat tilaisuudet. Teidän joukkue osaa pelata ja edustaa.

Kun nyt olette katselleet näitä miesten pelejä, niin olisiko niistä jotakin sellaista, mitä kannattaisi viedä myös naisten peleihin:

Eeva: Etenemisestä vois ottaa oppia. Myös ulkopelaajien keskenään puhuminen ja syvyyspelaaminen ovat paremmalla tasolla.

Jose: Kyllä, nää on niitä juttuja, joita pitäs omaksua miesjoukkueilta.  Ja tilanteiden mukaiset lyönnit. Esimerkiksi vapaiden lyöntien suuntaaminen, jotta ei roiskittaisi ihan minne vain sattuu.

Tarkasti ja analyyttisesti olette seuranneet ukkojen pelaamista. Entäs siten, olisiko miehillä jotakin opittavaa naisten peleistä:

Eeva: Miehillä peli menee välillä liian totiseksi, jäykäksi puurtamiseksi. Enemmän rentoutta ja huumorimieltä.

Jose: Ja ”parempi ilme” kaarelle. Suupielet ylöspäin. Pitäs näyttää, että pelaamisesta nauttii.

Äijät ei varmaan tule aina ajatelleeksi pelaamisen visuaalista ilmettä ja estetiikkaa. Naiset ovat siinä parempia.

Mitenkäs nyt siten teidän omat pelit. Naisten hallimitalit odottavat viikon päästä Raumalla ottajaansa. Viinijärvi on mukana valtakunnan ”top kuutosessa” tavoittelemassa niitä. Millä mielellä tulevaan viikonloppuun:

Jose: Hyvältä tuntuu. Taistelumielellä mennään. Kaikki on mahdollista.

Eeva: Luottavaisena matkaan. Joukkue on tiivis paketti. Pystytään pelaamaan hyvin ketä vastaan vaan.

Lopputurnauksessa vastaan tulee vain kovia joukkueita. Alkuturnausmenestysten perusteella lohkot muodostuivat mielenkiintoisiksi. Toisessa lohkossa pelaa länsi: Lapua, Pori, Rauma ja toisessa itä: Jyväskylä, Vuokatti, Viinijärvi.

Tie mitalipeleihin käy voittojen kautta. Nimetkää alkulohkon vastustajien joukkueista kaksi pelaajaa, jotka on pideltävä aisoissa:

Eeva+Jose: Jyväskylältä Urpelainen ja Tolonen. Vuokatista Sippola ja Karppinen.

Kovia pelureita ovat. Ei kerrota sen tarkemmin sotasuunnitelmia, ettei ”vihollinen” saa siepattua hyödyllistä tietoa.

Katsotaan vähän taaksepäin Imatran alkusarjan karsintapeleihin. Siellä Vinkun peli kulki mallikkaasti. Veitte jatkopaikan selvin numeroin. Mitä jäi käteen siitä turnauksesta:

Jose: Joukkueen lyöntiratkaisut olivat hyviä. Saatiin sisäpeliä kulkemaan.

Eeva: Rauhallisuus. Peli pysyi kasassa. Pystyttiin pitämään ne puheet, joita oli etukäteen suunniteltu ja harjoiteltu.

Nämä jutut näkyivät myös niiden pelien tilastoissa. Ulkopelin ohella jokeriosasto Heikkinen, Jantunen, Suomalainen teki Imatralla kovaa jälkeä. Nyt Maria on sivussa, mutta Vinkulla on tänä vuonna onneksi laaja materiaali.

Olette molemmat käyneet Raumahallissa pelaamassa kahdesti B-tytöjen SM lopputurnauksessa. Molemmilla kerroilla tuomisina on ollut pronssia. Antaako tämä teille lisää uskoa tulevalle viikonlopun keikalle:

Jose: Kylä antaa. On nähty, että pelaamalla hyvin, kaikki on mahdollista. Meidän joukkueella on täydet mahdollisuudet. Tänne asti on päästy. Nyt laitetaan kaikki peliin.

Eeva: Kyllä. Rauma hallissa on nyt uusi, erilainen alusta, kuin mitä oli silloin kun pelattiin B tyttöpelejä. Joukkue on tehnyt hyvää viimeistelyharjoitusta ja keskittyminen tuleviin koitoksiin on jo alkanut. Akut on hyvässä latauksessa ja virtaa riittää vielä seuraavallekin viikonlopulle Jyväskylään.

Niin sinä Eeva olet Pohjolan Lauran kanssa tulessa myös kahden viikon päästä B-tyttöjen lopputurnauksessa Jyväskylässä SurMan jengissä.

Mahtuukos tähän kevääseen ja kesään mitään muuta, kuin pesäpalloa:

Jose: Mie pelaan ja treenaan enää vain yhessä joukkueessa. Aikaa on nyt hieman enemmän. Opiskelen ammattikorkeassa Sosiaali- ja Terveysalaa. Ehkä kesällä ehtis nyt tehdä vähän töitäkin.

Eeva: Kahessa joukkueessa painetaan. Ylioppilaskirjoitukset ovat nyt keväällä meneillään. Niitten jälkeen suunta ja halu olis Liikuntatieteelliseen tai Poliisiopistoon. Kiva ois kesällä tehdä vähän töitäkin, ettei pää ole ihan kokoaikaa pesäpallossa.

Olette nuoria esimerkkiurheilijoita. Teitä seuraa yleisön lisäksi joukko nuorempia pesäpalloilijoita. Mitä sanoisitte heille. Kannattaako pysytellä pesäpallon parissa. Mitä laji on teille tuonut:

Jose: Liian usein jätetään harrastus kesken. Kannattaa jatkaa. Laji on tuonut yhdessä kokemisen hetkiä. Yhteiset voitot, yhteiset tappiot. Niitä voi kokea vain yhdessä joukkueen kanssa. Ne tuovat voimaa elämään.

Eeva: Näin on. On etuoikeus olla hyvän ryhmän jäsen. Yhdessä tekemisen ilot ja murheet ovat hyvää kasvualustaa. Harjoitelkaa ahkerasti ja opetelkaa uusia asioita. Ne tuovat mukanaan onnistumisia ja onnistumiset antavat uutta sisältöä tekemiseen.

Kiitos haastattelusta.

-viu.fi-