Ulla Räsänen joutui mitaliputkeen
"Kyllä se ensimmäinen mitali oli kovan työn tulos. Ei sitä saavutusta edes
oikein heti tajunnut. Sitä oli vaan sekasin kuin seinäkello. "Näin kuvaa
tunteitaan syksyllä 1987 pesäpallon naisten Suomen Mestaruuden ratkettua,
Ulla Räsänen. Ullan, niin kuin koko Viinijärven Urheilijoiden joukkueen,
kaulassa olivat hopeiset sm-mitalit. Ne olivat seuran historian
ensimmäiset sm-mitalit kautta aikain. Mestaruuden oli vienyt Ikaalisten
Tarmo.
Liperin ylä-asteella pesäpallosta innostunut Ulla oli mukana ViU:n
joukkueessa jo 1982. Hän oli mukana myös kaikissa kuudessa
seuran "mitalipelissä". Niinpä palkintokaapissa on yksi kultainen, kolme
hopeista ja kaksi pronssista sm-mitalia.
- Mestaruussarjavuosina Ullan ulkopelipaikaksi vakiintui kolmoskopparin
tontti. Pesisuran aikana muutkin pelipaikat tuli tutuiksi.
- Ensin pelasin siepparina, sitten myös polttaja ja lopulta kopparina.
Ajattelin, että jos tästä taaksepäin mennään, niin seuraavaksi olen
pallotyttönä takarajalla, Ulla nauraa.
Samalla kun menestystä tuli, tuli myös julkisuutta ja moni muukin asia
muuttui.
- Harjoittelu tiukentui ja monipuolistui. Parviaisen Kostihan oli meillä
silloin pelinjohtajana. Hänen lisäkseen fysiikkavalmentajaksi tuli Timo
Eklund ja muitakin taustajoukkoja. Pääsimme myös harjoittelemaan Joensuun
Vapaa-aikatalolle. Tulivat halliturnaukset ja etelän leirit. Kyllä se
menestys vaikutti koko seuran toimintaan. Tuli paljon juniorijoukkueita ja
yleisö täytti sankoin joukoin katsomot. Olihan se välillä aika rankkaa.
Kovan työpäivän jälkeen kotiin, nopea ruokailu ja sitten vielä kovempiin
harjoituksiin. Mutta tykkäsin pelata, joten väsymys haihtui.
JULKISUUS
Vuosien 1987,-88 ja -89 menestyksen myötä syntyi myös valtakunnallisesti tunnettu Viinijärvi-ilmiö.
- Kylälle puhuttiin meijän tytöistä, kaupungilla vieraat ihmiset
tervehtivät ja tulivat juttelemaan. Kun eka kerran tuli nimikirjoitusten
pyytäjiä, minua ihan nolotti. En kokenut olevani mikään julkkis, minä
halusin vaan pelata. Tuli kukkia, sukkia ja kintaita, jopa
pussilakanoitakin sain lahjaksi. Kun sivalsin kesän ainoa kunnarin, sain
kyläraitilla valtavan kimpun kieloja. Ja tietysti töissä maanantaina
asiakkaiden kanssa käytiin kaikki pelit läpi moneen kertaan.
Ulla kertoo myös miten lomamatkalla Helsingin lentokentällä oli parin
vanhemman naisen kanssa tullut keskustelua mistä päin sitä ollaan. Ai
Viinijärveltä, sehän on se pesäpallopaikka, aivan vieraat ihmiset olivat
kertoneet.
- Tuntui kuin kaikilla olisi ollut joku sukulainen tai tuttava
Viinijärvellä tai täällä päin, kyllä se sellaista oli. Muuten julkisuus ei
minua haitannut. Saimme myös kantaa "Kostin enkelit" nimeä, TV:ssä kun
pyöri Charlien enkelit niminen sarja. Me itse vitsailimme Koston enkeleistä.
Juttutuokion aikana Ulla Räsänen korosti monta kertaa, miten kovan työn
takana menestys oli ja miten tärkeässä osassa olivat seuran taustajoukot.
Ilman heitä ei mitaleita olisi tullut.
- Kyllä minulle Jyväskylän Kiri oli se joukkue, joka sytytti, Kiriä vastaan
oli mukava pelata. Kauden loputtua syksyllä oli aina ikävä joukkuetta.
Vieläkin elän kentän laidalla joskus niitä pukuhuoneen tunnelmia, Ulla
tarinoi.
Anneli Lujanen
